oivaltaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oivaltaminen (38)
- teonnimi verbistä oivaltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oivaltaminen | oivaltamiset |
| genetiivi | oivaltamisen | oivaltamisten oivaltamisien |
| partitiivi | oivaltamista | oivaltamisia |
| akkusatiivi | oivaltaminen; oivaltamisen |
oivaltamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oivaltamisessa | oivaltamisissa |
| elatiivi | oivaltamisesta | oivaltamisista |
| illatiivi | oivaltamiseen | oivaltamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oivaltamisella | oivaltamisilla |
| ablatiivi | oivaltamiselta | oivaltamisilta |
| allatiivi | oivaltamiselle | oivaltamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oivaltamisena (oivaltamisna) |
oivaltamisina |
| translatiivi | oivaltamiseksi | oivaltamisiksi |
| abessiivi | oivaltamisetta | oivaltamisitta |
| instruktiivi | – | oivaltamisin |
| komitatiivi | – | oivaltamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oivaltamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oivaltamis- | |