oikeneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oikeneminen (38)
- teonnimi verbistä oieta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikeneminen | oikenemiset |
| genetiivi | oikenemisen | oikenemisten oikenemisien |
| partitiivi | oikenemista | oikenemisia |
| akkusatiivi | oikeneminen; oikenemisen |
oikenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikenemisessa | oikenemisissa |
| elatiivi | oikenemisesta | oikenemisista |
| illatiivi | oikenemiseen | oikenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikenemisella | oikenemisilla |
| ablatiivi | oikenemiselta | oikenemisilta |
| allatiivi | oikenemiselle | oikenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikenemisena (oikenemisna) |
oikenemisina |
| translatiivi | oikenemiseksi | oikenemisiksi |
| abessiivi | oikenemisetta | oikenemisitta |
| instruktiivi | – | oikenemisin |
| komitatiivi | – | oikenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oikenemis- | |