ohjastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ohjastus (39)

  1. ohjastaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈohjɑst̪us/
  • tavutus: oh‧jas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohjastus ohjastukset
genetiivi ohjastuksen ohjastusten
ohjastuksien
partitiivi ohjastusta ohjastuksia
akkusatiivi ohjastus;
ohjastuksen
ohjastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ohjastuksessa ohjastuksissa
elatiivi ohjastuksesta ohjastuksista
illatiivi ohjastukseen ohjastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohjastuksella ohjastuksilla
ablatiivi ohjastukselta ohjastuksilta
allatiivi ohjastukselle ohjastuksille
muut sijamuodot
essiivi ohjastuksena ohjastuksina
translatiivi ohjastukseksi ohjastuksiksi
abessiivi ohjastuksetta ohjastuksitta
instruktiivi ohjastuksin
komitatiivi ohjastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohjastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ohjastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ohjastaa (ohjast- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]