nykyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nykyttäminen (38)
- teonnimi verbistä nykyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nykyttäminen | nykyttämiset |
| genetiivi | nykyttämisen | nykyttämisten nykyttämisien |
| partitiivi | nykyttämistä | nykyttämisiä |
| akkusatiivi | nykyttäminen; nykyttämisen |
nykyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nykyttämisessä | nykyttämisissä |
| elatiivi | nykyttämisestä | nykyttämisistä |
| illatiivi | nykyttämiseen | nykyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nykyttämisellä | nykyttämisillä |
| ablatiivi | nykyttämiseltä | nykyttämisiltä |
| allatiivi | nykyttämiselle | nykyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nykyttämisenä (nykyttämisnä) |
nykyttämisinä |
| translatiivi | nykyttämiseksi | nykyttämisiksi |
| abessiivi | nykyttämisettä | nykyttämisittä |
| instruktiivi | – | nykyttämisin |
| komitatiivi | – | nykyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nykyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nykyttämis- | |