nuoritus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nuoritus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnuo̯rit̪us/
- tavutus: nuo‧ri‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuoritus | nuoritukset |
| genetiivi | nuorituksen | nuoritusten nuorituksien |
| partitiivi | nuoritusta | nuorituksia |
| akkusatiivi | nuoritus; nuorituksen |
nuoritukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuorituksessa | nuorituksissa |
| elatiivi | nuorituksesta | nuorituksista |
| illatiivi | nuoritukseen | nuorituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuorituksella | nuorituksilla |
| ablatiivi | nuoritukselta | nuorituksilta |
| allatiivi | nuoritukselle | nuorituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuorituksena | nuorituksina |
| translatiivi | nuoritukseksi | nuorituksiksi |
| abessiivi | nuorituksetta | nuorituksitta |
| instruktiivi | – | nuorituksin |
| komitatiivi | – | nuorituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuoritukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nuoritus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä nuorittaa (nuorit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. nuorittaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nuoritus Kielitoimiston sanakirjassa