nuoriso
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuoriso (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnuo̯riso/
- tavutus: nuo‧ri‧so
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuoriso | nuorisot |
| genetiivi | nuorison | nuorisojen nuorisoiden nuorisoitten |
| partitiivi | nuorisoa | nuorisoita nuorisoja |
| akkusatiivi | nuoriso; nuorison |
nuorisot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuorisossa | nuorisoissa |
| elatiivi | nuorisosta | nuorisoista |
| illatiivi | nuorisoon | nuorisoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuorisolla | nuorisoilla |
| ablatiivi | nuorisolta | nuorisoilta |
| allatiivi | nuorisolle | nuorisoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuorisona | nuorisoina |
| translatiivi | nuorisoksi | nuorisoiksi |
| abessiivi | nuorisotta | nuorisoitta |
| instruktiivi | – | nuorisoin |
| komitatiivi | – | nuorisoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuoriso- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]koulunuoriso, nuorisoasema, nuorisohotelli, nuorisojengi, nuorisojoukko, nuorisojärjestö, nuorisokerho, nuorisokirjallisuus, nuorisokoti, nuorisokulttuuri, nuorisoleiri, nuorisomuoti, nuorisomusiikki, nuorisonsuojelu, nuoriso-ongelma, nuoriso-osasto, nuorisopappi, nuorisopastori, nuorisopoliisi, nuorisopsykiatria, nuorisorikollinen, nuorisorikollisuus, nuorisoseura, nuorisosihteeri, nuorisotalo, nuorisotoimi, nuorisotyö, nuorisotyöttömyys, nuorisovankila, pääkaupunkilaisnuoriso, työläisnuoriso, varhaisnuoriso
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nuoriso Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 360 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.