numeroituvuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
numeroituvuus (40)
- tilanne, jossa jokin tai jonkin arvo voidaan laskea käyttäen matemaattista laskutoimitusta.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | numeroituvuus | numeroituvuudet |
| genetiivi | numeroituvuuden | numeroituvuuksien |
| partitiivi | numeroituvuutta | numeroituvuuksia |
| akkusatiivi | numeroituvuus; numeroituvuuden |
numeroituvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | numeroituvuudessa | numeroituvuuksissa |
| elatiivi | numeroituvuudesta | numeroituvuuksista |
| illatiivi | numeroituvuuteen | numeroituvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | numeroituvuudella | numeroituvuuksilla |
| ablatiivi | numeroituvuudelta | numeroituvuuksilta |
| allatiivi | numeroituvuudelle | numeroituvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | numeroituvuutena | numeroituvuuksina |
| translatiivi | numeroituvuudeksi | numeroituvuuksiksi |
| abessiivi | numeroituvuudetta | numeroituvuuksitta |
| instruktiivi | – | numeroituvuuksin |
| komitatiivi | – | numeroituvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | numeroituvuude- | |
| vahva vartalo | numeroituvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
numeroituvuut- | |
Vastakohta[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. tilanne, jossa jokin tai jonkin arvo voidaan laskea käyttäen matemaattista laskutoimitusta.
|