nova

Wikisanakirjasta
Katso myös: novă
Wikipedia
Katso artikkeli Nova Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nova (10)

  1. (tähtitiede) räjähdyksen kirkastama tähti; ilmiö, jossa valkoisen kääpiön pinnalla tapahtuu fuusioreaktio ja tähden valovoima kasvaa räjähdysmäisesti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnoʋɑ/
  • tavutus: no‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nova novat
genetiivi novan novien
(novain)
partitiivi novaa novia
akkusatiivi nova;
novan
novat
sisäpaikallissijat
inessiivi novassa novissa
elatiivi novasta novista
illatiivi novaan noviin
ulkopaikallissijat
adessiivi novalla novilla
ablatiivi novalta novilta
allatiivi novalle noville
muut sijamuodot
essiivi novana novina
translatiivi novaksi noviksi
abessiivi novatta novitta
instruktiivi novin
komitatiivi novine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nova-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta novus ’uusi: novan räjähtäessä taivaalle näytti syttyvän uusi tähti’

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nova Kielitoimiston sanakirjassa
  • nova Tieteen termipankissa

Esperanto[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

nova (yks. akk. novan, mon. novaj, mon. akk. novajn)

  1. uusi

Ido[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

nova

  1. uusi

Kroaatti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

nova

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta nov
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta nov
  3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta nov
  4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta nov
  5. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta nov
  6. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta nov

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

nova

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta novus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta novus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta novus

Adjektiivi

novā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta novus