noukkiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
noukkiminen (38)
- teonnimi verbistä noukkia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | noukkiminen | noukkimiset |
| genetiivi | noukkimisen | noukkimisten noukkimisien |
| partitiivi | noukkimista | noukkimisia |
| akkusatiivi | noukkiminen; noukkimisen |
noukkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | noukkimisessa | noukkimisissa |
| elatiivi | noukkimisesta | noukkimisista |
| illatiivi | noukkimiseen | noukkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | noukkimisella | noukkimisilla |
| ablatiivi | noukkimiselta | noukkimisilta |
| allatiivi | noukkimiselle | noukkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | noukkimisena (noukkimisna) |
noukkimisina |
| translatiivi | noukkimiseksi | noukkimisiksi |
| abessiivi | noukkimisetta | noukkimisitta |
| instruktiivi | – | noukkimisin |
| komitatiivi | – | noukkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | noukkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
noukkimis- | |