noukkia

Suomi

Verbi

noukkia (61-A) (taivutus[luo])

1. poimia

   Marjoja voi noukkia metsässä, pudonneita tulitikkuja voi noukkia lattialta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnou̯kːiɑˣ/
• tavutus: nouk‧ki‧a

Etymologia

• substantiivi noukka (murt. ’nokka’) (vahva vokaalivartalo noukk|a- + pääte -ia)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: noukkiminen

Aiheesta muualla

• noukkia Kielitoimiston sanakirjassa