notkahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

notkahdus (39)

  1. notkahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnot̪kɑhdus/
  • tavutus: not‧kah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi notkahdus notkahdukset
genetiivi notkahduksen notkahdusten
notkahduksien
partitiivi notkahdusta notkahduksia
akkusatiivi notkahdus;
notkahduksen
notkahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi notkahduksessa notkahduksissa
elatiivi notkahduksesta notkahduksista
illatiivi notkahdukseen notkahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi notkahduksella notkahduksilla
ablatiivi notkahdukselta notkahduksilta
allatiivi notkahdukselle notkahduksille
muut sijamuodot
essiivi notkahduksena notkahduksina
translatiivi notkahdukseksi notkahduksiksi
abessiivi notkahduksetta notkahduksitta
instruktiivi notkahduksin
komitatiivi notkahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo notkahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
notkahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä notkahtaa (notkahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]