nostatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nostatus (39)

  1. nostattaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnost̪ɑt̪us/
  • tavutus: nos‧ta‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nostatus nostatukset
genetiivi nostatuksen nostatusten
nostatuksien
partitiivi nostatusta nostatuksia
akkusatiivi nostatus;
nostatuksen
nostatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nostatuksessa nostatuksissa
elatiivi nostatuksesta nostatuksista
illatiivi nostatukseen nostatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nostatuksella nostatuksilla
ablatiivi nostatukselta nostatuksilta
allatiivi nostatukselle nostatuksille
muut sijamuodot
essiivi nostatuksena nostatuksina
translatiivi nostatukseksi nostatuksiksi
abessiivi nostatuksetta nostatuksitta
instruktiivi nostatuksin
komitatiivi nostatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nostatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nostatus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä nostattaa (nostat- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]