nirskutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nirskutus (39)

  1. nirskuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnirskut̪us/
  • tavutus: nirs‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nirskutus nirskutukset
genetiivi nirskutuksen nirskutusten
nirskutuksien
partitiivi nirskutusta nirskutuksia
akkusatiivi nirskutus;
nirskutuksen
nirskutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nirskutuksessa nirskutuksissa
elatiivi nirskutuksesta nirskutuksista
illatiivi nirskutukseen nirskutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nirskutuksella nirskutuksilla
ablatiivi nirskutukselta nirskutuksilta
allatiivi nirskutukselle nirskutuksille
muut sijamuodot
essiivi nirskutuksena nirskutuksina
translatiivi nirskutukseksi nirskutuksiksi
abessiivi nirskutuksetta nirskutuksitta
instruktiivi nirskutuksin
komitatiivi nirskutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nirskutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nirskutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä nirskuttaa (nirskut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]