niistin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]niistin (33)
- (vanhahtava) karrelle palaneesta kynttilänsydämestä muodostuneen karstan poistamiseen käytettävä työkalu
- (hoitotiede) yksinkertainen lääketieteellinen laite, jota käytetään rään poistamiseen nenästä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | niistin | niistimet |
| genetiivi | niistimen | niistimien niistinten |
| partitiivi | niistintä | niistimiä |
| akkusatiivi | niistin; niistimen |
niistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | niistimessä | niistimissä |
| elatiivi | niistimestä | niistimistä |
| illatiivi | niistimeen | niistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | niistimellä | niistimillä |
| ablatiivi | niistimeltä | niistimiltä |
| allatiivi | niistimelle | niistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | niistimenä (niistinnä) |
niistiminä |
| translatiivi | niistimeksi | niistimiksi |
| abessiivi | niistimettä | niistimittä |
| instruktiivi | – | niistimin |
| komitatiivi | – | niistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | niistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
niistin- | |
Etymologia
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]niistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä niistää