karsta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karsta (9)

  1. kotioloissa villan ja puuvillan puhdistukseen ja valmistukseen kehruuta varten käytetty parillinen käsityökalu, jossa on toiselta puolelta tiheäpiikkinen lapa ja lyhyt varsi
    Piikkisten karstojen välissä karstataan villasta hahtuvia kehruuta varten.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrst̪ɑ/
  • tavutus: kars‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karsta karstat
genetiivi karstan karstojen
(karstain)
partitiivi karstaa karstoja
akkusatiivi karsta;
karstan
karstat
sisäpaikallissijat
inessiivi karstassa karstoissa
elatiivi karstasta karstoista
illatiivi karstaan karstoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karstalla karstoilla
ablatiivi karstalta karstoilta
allatiivi karstalle karstoille
muut sijamuodot
essiivi karstana karstoina
translatiivi karstaksi karstoiksi
abessiivi karstatta karstoitta
instruktiivi karstoin
komitatiivi karstoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karsta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

karstakone, karstalanka, karstasammal, karstavilla

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karsta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

karsta (9)

  1. astiaan, palotilaan tai savuhormeihin jäävä kiinteä palamisjäte tai noki

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]