narahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
narahtaminen (38)
- teonnimi verbistä narahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narahtaminen | narahtamiset |
| genetiivi | narahtamisen | narahtamisten narahtamisien |
| partitiivi | narahtamista | narahtamisia |
| akkusatiivi | narahtaminen; narahtamisen |
narahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narahtamisessa | narahtamisissa |
| elatiivi | narahtamisesta | narahtamisista |
| illatiivi | narahtamiseen | narahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narahtamisella | narahtamisilla |
| ablatiivi | narahtamiselta | narahtamisilta |
| allatiivi | narahtamiselle | narahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narahtamisena (narahtamisna) |
narahtamisina |
| translatiivi | narahtamiseksi | narahtamisiksi |
| abessiivi | narahtamisetta | narahtamisitta |
| instruktiivi | – | narahtamisin |
| komitatiivi | – | narahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | narahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
narahtamis- | |