narahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

narahdus (39)

  1. narahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑrɑhdus/
  • tavutus: na‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narahdus narahdukset
genetiivi narahduksen narahdusten
narahduksien
partitiivi narahdusta narahduksia
akkusatiivi narahdus;
narahduksen
narahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi narahduksessa narahduksissa
elatiivi narahduksesta narahduksista
illatiivi narahdukseen narahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi narahduksella narahduksilla
ablatiivi narahdukselta narahduksilta
allatiivi narahdukselle narahduksille
muut sijamuodot
essiivi narahduksena narahduksina
translatiivi narahdukseksi narahduksiksi
abessiivi narahduksetta narahduksitta
instruktiivi narahduksin
komitatiivi narahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo narahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
narahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä narahtaa (narahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]