nalkutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nalkutus (39)
- nalkuttaminen
- Mieleni teki iskeä maljakko niin lujaa Ulrikan päähän, että nalkutus takuulla loppuisi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑlkut̪us/
- tavutus: nal‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nalkutus | nalkutukset |
| genetiivi | nalkutuksen | nalkutusten nalkutuksien |
| partitiivi | nalkutusta | nalkutuksia |
| akkusatiivi | nalkutus; nalkutuksen |
nalkutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nalkutuksessa | nalkutuksissa |
| elatiivi | nalkutuksesta | nalkutuksista |
| illatiivi | nalkutukseen | nalkutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nalkutuksella | nalkutuksilla |
| ablatiivi | nalkutukselta | nalkutuksilta |
| allatiivi | nalkutukselle | nalkutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nalkutuksena | nalkutuksina |
| translatiivi | nalkutukseksi | nalkutuksiksi |
| abessiivi | nalkutuksetta | nalkutuksitta |
| instruktiivi | – | nalkutuksin |
| komitatiivi | – | nalkutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nalkutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nalkutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä nalkuttaa (nalkut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nalkutus Kielitoimiston sanakirjassa