nalkki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhahtava) kovasta puusta tehty puukiila, jota käytetään puuta halkaistaessa. Myöskin muutamissa puuliitoksissa käytettävä kiila[1]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nalkki | nalkit |
| genetiivi | nalkin | nalkkien (nalkkein) |
| partitiivi | nalkkia | nalkkeja |
| akkusatiivi | nalkki; nalkin |
nalkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nalkissa | nalkeissa |
| elatiivi | nalkista | nalkeista |
| illatiivi | nalkkiin | nalkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nalkilla | nalkeilla |
| ablatiivi | nalkilta | nalkeilta |
| allatiivi | nalkille | nalkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nalkkina | nalkkeina |
| translatiivi | nalkiksi | nalkeiksi |
| abessiivi | nalkitta | nalkeitta |
| instruktiivi | – | nalkein |
| komitatiivi | – | nalkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nalki- | |
| vahva vartalo | nalkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Idiomit[muokkaa]
- jäädä nalkkiin – jäädä jumiin
- olla nalkissa – olla jumissa