naatti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

naatti (5-C)

  1. juureksen maan päällä kasvava lehtimäinen osa (joka tavallisesti listitään ennen ravinnoksi käyttämistä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈnɑːtːi]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: naat‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naatti naatit
genetiivi naatin naattien
(naattein)
partitiivi naattia naatteja
akkusatiivi naatti;
naatin
naatit
sisäpaikallissijat
inessiivi naatissa naateissa
elatiivi naatista naateista
illatiivi naattiin naatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naatilla naateilla
ablatiivi naatilta naateilta
allatiivi naatille naateille
muut sijamuodot
essiivi naattina naatteina
translatiivi naatiksi naateiksi
abessiivi naatitta naateitta
instruktiivi naatein
komitatiivi naatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo naati-
vahva vartalo naatti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • naatti Kielitoimiston sanakirjassa

Adjektiivi[muokkaa]

naatti (5-C)

  1. (arkikieltä) uupumuksesta voimaton, loppuunväsynyt
    Olin aivan naatti lumitöiden jälkeen.