naarmu
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]naarmu (1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑːrmu/
- tavutus: naar‧mu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naarmu | naarmut |
| genetiivi | naarmun | naarmujen |
| partitiivi | naarmua | naarmuja |
| akkusatiivi | naarmu; naarmun |
naarmut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naarmussa | naarmuissa |
| elatiivi | naarmusta | naarmuista |
| illatiivi | naarmuun | naarmuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naarmulla | naarmuilla |
| ablatiivi | naarmulta | naarmuilta |
| allatiivi | naarmulle | naarmuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naarmuna | naarmuina |
| translatiivi | naarmuksi | naarmuiksi |
| abessiivi | naarmutta | naarmuitta |
| instruktiivi | – | naarmuin |
| komitatiivi | – | naarmuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naarmu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. vähäinen raapaisujälki
|
|