naapuri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

naapuri (6)

  1. Olinpaikan tai asunnon lähistön asukas. Rivi- ja kerrostaloissa on myös seinänaapureita.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑːpuri/, [ˈnɑːpuri]
  • tavutus: naa‧pu‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naapuri naapurit
genetiivi naapurin naapurien
naapureiden
naapureitten
partitiivi naapuria naapureita
naapureja
akkusatiivi naapuri;
naapurin
naapurit
sisäpaikallissijat
inessiivi naapurissa naapureissa
elatiivi naapurista naapureista
illatiivi naapuriin naapureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naapurilla naapureilla
ablatiivi naapurilta naapureilta
allatiivi naapurille naapureille
muut sijamuodot
essiivi naapurina naapureina
translatiivi naapuriksi naapureiksi
abessiivi naapuritta naapureitta
instruktiivi naapurein
komitatiivi naapureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naapuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

itänaapuri, likinaapuri, lähinaapuri, mökkinaapuri, naapurialue, naapuriapu, naapuriasunto, naapurihuoneisto, naapurikansa, naapurikateus, naapurikaupunki, naapurikunta, naapurikylä, naapurilähiö, naapurimaa, naapurintyttö, naapuriperhe, naapuripöytä, naapurisopu, naapuritalo, naapurivaltio, ovinaapuri, pöytänaapuri, rajanaapuri, seinänaapuri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • naapuri Kielitoimiston sanakirjassa