muninut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
muninut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä munia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muninut | munineet |
| genetiivi | munineen | munineiden munineitten |
| partitiivi | muninutta | munineita |
| akkusatiivi | muninut; munineen | munineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | munineessa | munineissa |
| elatiivi | munineesta | munineista |
| illatiivi | munineeseen | munineisiin munineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | munineella | munineilla |
| ablatiivi | munineelta | munineilta |
| allatiivi | munineelle | munineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | munineena | munineina |
| translatiivi | munineeksi | munineiksi |
| abessiivi | munineetta | munineitta |
| instruktiivi | – | muninein |
| komitatiivi | – | munineine |