munia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi

munia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta muna

Verbi[muokkaa]

munia (61) (taivutus[luo])

  1. tuottaa munia jälkeläisten aikaansaamiseksi tai elintarvikkeiden jakeluketjuun
  2. (ihmisestä) tunaroida

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmuniɑˣ/
  • tavutus: mu‧ni‧a

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • munia Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

munia (monikko munias)

  1. manikki