muniminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muniminen (38)
- teonnimi verbistä munia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muniminen | munimiset |
| genetiivi | munimisen | munimisten munimisien |
| partitiivi | munimista | munimisia |
| akkusatiivi | muniminen; munimisen |
munimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | munimisessa | munimisissa |
| elatiivi | munimisesta | munimisista |
| illatiivi | munimiseen | munimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | munimisella | munimisilla |
| ablatiivi | munimiselta | munimisilta |
| allatiivi | munimiselle | munimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | munimisena (munimisna) |
munimisina |
| translatiivi | munimiseksi | munimisiksi |
| abessiivi | munimisetta | munimisitta |
| instruktiivi | – | munimisin |
| komitatiivi | – | munimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | munimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
munimis- | |