mora
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mora (10)
- (kielitiede) tavua pienempi kielen yksikkö, suomessa tavun ydin ja sitä seuraavat äänteet
- Sanan ”kiulu” ensimmäisessä tavussa on kaksi moraa, jälkimmäinen puolestaan on yksimorainen.
- (puhekieltä) puukko
- Haluutsä morasta kylkeen?
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mora Tieteen termipankissa
