mitra
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mitra (9)
- eräs kirkollinen päähine, ulkoasultaan erilainen läntisen ja itäisen kirkon välillä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmit̪rɑ/
- tavutus: mit‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitra | mitrat |
| genetiivi | mitran | mitrojen (mitrain) |
| partitiivi | mitraa | mitroja |
| akkusatiivi | mitra; mitran |
mitrat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitrassa | mitroissa |
| elatiivi | mitrasta | mitroista |
| illatiivi | mitraan | mitroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitralla | mitroilla |
| ablatiivi | mitralta | mitroilta |
| allatiivi | mitralle | mitroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mitrana | mitroina |
| translatiivi | mitraksi | mitroiksi |
| abessiivi | mitratta | mitroitta |
| instruktiivi | – | mitroin |
| komitatiivi | – | mitroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mitra- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mitra Kielitoimiston sanakirjassa
Italia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- mitra (usk. päähine)
Substantiivi
[muokkaa]mitra m.