Siirry sisältöön

miimikko

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

miimikko (4-A)[1]

  1. mimiikan toteuttaja, taitaja ja käyttäjä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmiːmikːo/
  • tavutus: mii‧mik‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miimikko miimikot
genetiivi miimikon miimikoiden
miimikoitten
miimikkojen
partitiivi miimikkoa miimikkoja
miimikoita
akkusatiivi miimikko;
miimikon
miimikot
sisäpaikallissijat
inessiivi miimikossa miimikoissa
elatiivi miimikosta miimikoista
illatiivi miimikkoon miimikkoihin
miimikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miimikolla miimikoilla
ablatiivi miimikolta miimikoilta
allatiivi miimikolle miimikoille
muut sijamuodot
essiivi miimikkona miimikkoina
miimikoina
translatiivi miimikoksi miimikoiksi
abessiivi miimikotta miimikoitta
instruktiivi miimikoin
komitatiivi miimikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo miimiko-
vahva vartalo miimikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A