mimiikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mimiikka (14-A)[1]

  1. ajatusten ilmaisu sekä tunteiden ja mielentilojen ilmentäminen kasvonilmeiden ja eleiden avulla, äänetön elekieli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmimiːkːɑ/
  • tavutus: mi‧miik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mimiikka mimiikat
genetiivi mimiikan mimiikoiden
mimiikoitten
mimiikkojen
(mimiikkain)
partitiivi mimiikkaa mimiikoita
mimiikkoja
akkusatiivi mimiikka;
mimiikan
mimiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi mimiikassa mimiikoissa
elatiivi mimiikasta mimiikoista
illatiivi mimiikkaan mimiikkoihin
mimiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mimiikalla mimiikoilla
ablatiivi mimiikalta mimiikoilta
allatiivi mimiikalle mimiikoille
muut sijamuodot
essiivi mimiikkana mimiikkoina
mimiikoina
translatiivi mimiikaksi mimiikoiksi
abessiivi mimiikatta mimiikoitta
instruktiivi mimiikoin
komitatiivi mimiikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mimiika-
vahva vartalo mimiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A