miilu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]miilu (1)
- hiilimiilu, puuhiilen polttamiseen tehty keko, jossa puut on peitetty turpeilla tai mullalla
- myllypeli
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmiːlu/
- tavutus: mii‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miilu | miilut |
| genetiivi | miilun | miilujen |
| partitiivi | miilua | miiluja |
| akkusatiivi | miilu; miilun |
miilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miilussa | miiluissa |
| elatiivi | miilusta | miiluista |
| illatiivi | miiluun | miiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miilulla | miiluilla |
| ablatiivi | miilulta | miiluilta |
| allatiivi | miilulle | miiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miiluna | miiluina |
| translatiivi | miiluksi | miiluiksi |
| abessiivi | miilutta | miiluitta |
| instruktiivi | – | miiluin |
| komitatiivi | – | miiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- miilu Kielitoimiston sanakirjassa