miilu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Miilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

miilu Ruotsissa

Substantiivi[muokkaa]

miilu (1)[1]

  1. hiilimiilu, puuhiilen polttamiseen tehty keko, jossa puut on peitetty turpeilla tai mullalla
  2. myllypeli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmiːlu/
  • tavutus: mii‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miilu miilut
genetiivi miilun miilujen
partitiivi miilua miiluja
akkusatiivi miilu;
miilun
miilut
sisäpaikallissijat
inessiivi miilussa miiluissa
elatiivi miilusta miiluista
illatiivi miiluun miiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miilulla miiluilla
ablatiivi miilulta miiluilta
allatiivi miilulle miiluille
muut sijamuodot
essiivi miiluna miiluina
translatiivi miiluksi miiluiksi
abessiivi miilutta miiluitta
instruktiivi miiluin
komitatiivi miiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • miilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1