mieltävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mieltävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mieltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mieltävä | mieltävät |
| genetiivi | mieltävän | mieltävien (mieltäväin) |
| partitiivi | mieltävää | mieltäviä |
| akkusatiivi | mieltävä; mieltävän | mieltävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mieltävässä | mieltävissä |
| elatiivi | mieltävästä | mieltävistä |
| illatiivi | mieltävään | mieltäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mieltävällä | mieltävillä |
| ablatiivi | mieltävältä | mieltäviltä |
| allatiivi | mieltävälle | mieltäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mieltävänä | mieltävinä |
| translatiivi | mieltäväksi | mieltäviksi |
| abessiivi | mieltävättä | mieltävittä |
| instruktiivi | – | mieltävin |
| komitatiivi | – | mieltävine |