Siirry sisältöön

mieltää

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

mieltää (54-I) (taivutus[luo])

  1. pitää jnk tai kokea jksk
    Lapsi mieltää etäopetuksen lomaksi muutenkin nytten. (kauppalehti.fi)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmie̯lt̪æːˣ/
  • tavutus: miel‧tää

Etymologia

[muokkaa]

substantiivi mieli (konsonanttivartalo miel- + pääte -tää)[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.