mieltänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mieltänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mieltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mieltänyt | mieltäneet |
| genetiivi | mieltäneen | mieltäneiden mieltäneitten |
| partitiivi | mieltänyttä | mieltäneitä |
| akkusatiivi | mieltänyt; mieltäneen | mieltäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mieltäneessä | mieltäneissä |
| elatiivi | mieltäneestä | mieltäneistä |
| illatiivi | mieltäneeseen | mieltäneisiin mieltäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mieltäneellä | mieltäneillä |
| ablatiivi | mieltäneeltä | mieltäneiltä |
| allatiivi | mieltäneelle | mieltäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mieltäneenä | mieltäneinä |
| translatiivi | mieltäneeksi | mieltäneiksi |
| abessiivi | mieltäneettä | mieltäneittä |
| instruktiivi | – | mieltänein |
| komitatiivi | – | mieltäneine |