mieltäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mieltäminen (38)
- teonnimi verbistä mieltää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mieltäminen | mieltämiset |
| genetiivi | mieltämisen | mieltämisten mieltämisien |
| partitiivi | mieltämistä | mieltämisiä |
| akkusatiivi | mieltäminen; mieltämisen |
mieltämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mieltämisessä | mieltämisissä |
| elatiivi | mieltämisestä | mieltämisistä |
| illatiivi | mieltämiseen | mieltämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mieltämisellä | mieltämisillä |
| ablatiivi | mieltämiseltä | mieltämisiltä |
| allatiivi | mieltämiselle | mieltämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mieltämisenä (mieltämisnä) |
mieltämisinä |
| translatiivi | mieltämiseksi | mieltämisiksi |
| abessiivi | mieltämisettä | mieltämisittä |
| instruktiivi | – | mieltämisin |
| komitatiivi | – | mieltämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mieltämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mieltämis- | |