metoikki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (historia) antiikin Ateenassa kreikkalainen tai muu vieraspaikkakuntalainen, joka ei ollut kansalainen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | metoikki | metoikit |
genetiivi | metoikin | metoikkien (metoikkein) |
partitiivi | metoikkia | metoikkeja |
akkusatiivi | metoikki; metoikin |
metoikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | metoikissa | metoikeissa |
elatiivi | metoikista | metoikeista |
illatiivi | metoikkiin | metoikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | metoikilla | metoikeilla |
ablatiivi | metoikilta | metoikeilta |
allatiivi | metoikille | metoikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | metoikkina | metoikkeina |
translatiivi | metoikiksi | metoikeiksi |
abessiivi | metoikitta | metoikeitta |
instruktiivi | – | metoikein |
komitatiivi | – | metoikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | metoiki- | |
vahva vartalo | metoikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
kreikan metoikoi "kanssa-asujat"[1]
Käännökset[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Anttiroiko, Ari-Veikko. Antiikin Kreikka – Ateenalaisten kaupunkivaltio ja demokratia. Viitattu 12.8.2012.