mesi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mesi (27)

  1. eräiden siemenkasvien mesiäisten erite
  2. hunajan raaka-aine ja esiaste

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mesi medet
genetiivi meden mesien
(metten)
partitiivi mettä mesiä
akkusatiivi mesi; meden medet
Sisäpaikallissijat
inessiivi medessä mesissä
elatiivi medestä mesistä
illatiivi meteen mesiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi medellä mesillä
ablatiivi medeltä mesiltä
allatiivi medelle mesille
Muut
essiivi metenä
(mennä)
mesinä
translatiivi medeksi mesiksi
abessiivi medettä mesittä
instruktiivi mesin
komitatiivi mesine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kantauralin *mete <- indoeurooppalaisen kantakielen *médhu-, sukulaissanoja muinaiskreikan μέθυ, "viini", sanskriitin मधु, "hunaja", muinaisenglannin medu, "sima" (nykyenglannin mead), muinaiskirkkoslaavin мєдъ, "hunaja"

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

mesiangervo, mesiheinä, mesijuoma, mesikannus, mesikaste, mesikasvi, mesikenno, mesikukka, mesikämmen, mesikätkö, mesileipä, mesimarja, mesirauhanen, mesisieni

Aiheesta muualla[muokkaa]

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mesi

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mese

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mesi (gen. mee, part. mett, adit. mette)

  1. hunaja
    Lapsed sõid mett.
    Lapset söivät hunajaa.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja[muokkaa]
Sijamuoto Yksikkö Monikko
Nominatiivi mesi meed
Genetiivi mee mete
Partitiivi mett mesi
Illatiivi mette
meesse
metesse
(mesisse)

(mahdollinen)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Võro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mesi (gen. mii, part. mett)

  1. hunaja