Siirry sisältöön

mehi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mehi (23)

  1. (vanhahtava) mehu, neste, mahla, mesi[1]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mehi mehet
genetiivi mehen mehien
partitiivi mehtä mehiä
akkusatiivi mehi;
mehen
mehet
sisäpaikallissijat
inessiivi mehessä mehissä
elatiivi mehestä mehistä
illatiivi meheen mehiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mehellä mehillä
ablatiivi meheltä mehiltä
allatiivi mehelle mehille
muut sijamuodot
essiivi mehenä mehinä
translatiivi meheksi mehiksi
abessiivi mehettä mehittä
instruktiivi mehin
komitatiivi mehine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mehe-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
meh-

Huomautukset

[muokkaa]
  • Näin vanhan sanan taivutustyyppiä ei tiedetä varmaksi. Taivutustyyppi 23 on yksi mahdollinen vaihtoehto. (Vertaa sanaan lohi.)

Etymologia

[muokkaa]

Sana saattaa olla mesi-sanan variantti, johon sana mehiläinen on voinut vaikuttaa.[2]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

mehikasvi, mehilehti, mehilehtinen, mehiruusuke, mehitähti

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mehi Suomen murteiden sanakirjassa
  • mehi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kambera

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mehi

  1. suola

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mehi

  1. monikon partitiivimuoto sanasta mees

Viitteet

[muokkaa]
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana mehevä.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana mehevä.