meriraja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

meriraja (9)[1]

  1. valtion merellä kulkeva raja, aluevesiraja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmeriˌrɑjɑ/
  • tavutus: me‧ri‧ra‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meriraja merirajat
genetiivi merirajan merirajojen
(merirajain)
partitiivi merirajaa merirajoja
akkusatiivi meriraja;
merirajan
merirajat
sisäpaikallissijat
inessiivi merirajassa merirajoissa
elatiivi merirajasta merirajoista
illatiivi merirajaan merirajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi merirajalla merirajoilla
ablatiivi merirajalta merirajoilta
allatiivi merirajalle merirajoille
muut sijamuodot
essiivi merirajana merirajoina
translatiivi merirajaksi merirajoiksi
abessiivi merirajatta merirajoitta
instruktiivi merirajoin
komitatiivi merirajoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo meriraja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9