Siirry sisältöön

melu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Melu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

melu (1)[1]

  1. epämiellyttäväksi ja häiritseväksi koettu ääni

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmelu/
  • tavutus: me‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi melu melut
genetiivi melun melujen
partitiivi melua meluja
akkusatiivi melu;
melun
melut
sisäpaikallissijat
inessiivi melussa meluissa
elatiivi melusta meluista
illatiivi meluun meluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi melulla meluilla
ablatiivi melulta meluilta
allatiivi melulle meluille
muut sijamuodot
essiivi meluna meluina
translatiivi meluksi meluiksi
abessiivi melutta meluitta
instruktiivi meluin
komitatiivi meluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo melu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

asumismelu, katumelu, lentomelu, liikennemelu, meluaita, melueste, meluhaitta, melukaide, mellukamera, melulähde, melunlähde, meluntorjuja, meluntorjunta, melupäästö, melusaaste, meluseinä, meluvalli, meluvalvonta, meluvamma, meluvaurio, naapurimelu, työpaikkamelu, ympäristömelu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • melu Kielitoimiston sanakirjassa
  • melu Tieteen termipankissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1