mellastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mellastus (39)

  1. mellastaminen; mekastus, metelöinti
    Ihmissuvun pahuus oli tullut niin suureksi, ettei Jumala saattanut katsella Adamin poikien ja tyttärien mellastusta planeetan pinnalla.
    Minä kävelin rantaan, poikaparvi oli jo luistelemassa, ja jalan alla kurakehteli hieno jää. Siellä oli huutoa, mellastusta ja iloista ilvettä. (Juhani Aho: Syksyllä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmelːɑst̪us/
  • tavutus: mel‧las‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mellastus mellastukset
genetiivi mellastuksen mellastusten
mellastuksien
partitiivi mellastusta mellastuksia
akkusatiivi mellastus;
mellastuksen
mellastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi mellastuksessa mellastuksissa
elatiivi mellastuksesta mellastuksista
illatiivi mellastukseen mellastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mellastuksella mellastuksilla
ablatiivi mellastukselta mellastuksilta
allatiivi mellastukselle mellastuksille
muut sijamuodot
essiivi mellastuksena mellastuksina
translatiivi mellastukseksi mellastuksiksi
abessiivi mellastuksetta mellastuksitta
instruktiivi mellastuksin
komitatiivi mellastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mellastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
mellastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä mellastaa (mellast- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]