mekonium
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mekonium (5)
- (lääketiede) vastasyntyneen ensimmäinen uloste
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mekonium | mekoniumit |
| genetiivi | mekoniumin | mekoniumien (mekoniumein) |
| partitiivi | mekoniumia | mekoniumeja |
| akkusatiivi | mekonium; mekoniumin |
mekoniumit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mekoniumissa | mekoniumeissa |
| elatiivi | mekoniumista | mekoniumeista |
| illatiivi | mekoniumiin | mekoniumeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mekoniumilla | mekoniumeilla |
| ablatiivi | mekoniumilta | mekoniumeilta |
| allatiivi | mekoniumille | mekoniumeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mekoniumina | mekoniumeina |
| translatiivi | mekoniumiksi | mekoniumeiksi |
| abessiivi | mekoniumitta | mekoniumeitta |
| instruktiivi | – | mekoniumein |
| komitatiivi | – | mekoniumeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mekoniumi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |