meininki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

meininki (5-G)[1]

  1. (puhekieltä) aikomus
    Millainen meininki sinulla on tyttäreni suhteen.
    Oli vähän meininkiä alkaa rakennustyöt ensi kesänä.
  2. (puhekieltä) tunnelma, meno
    Onpa täällä hulvaton meininki.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meininki meiningit
genetiivi meiningin meininkien
partitiivi meininkiä meininkejä
akkusatiivi meininki; meiningin meiningit
sisäpaikallissijat
inessiivi meiningissä meiningeissä
elatiivi meiningistä meiningeistä
illatiivi meininkiin meininkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi meiningillä meiningeillä
ablatiivi meiningiltä meiningeiltä
allatiivi meiningille meiningeille
muut sijamuodot
essiivi meininkinä meininkeinä
translatiivi meiningiksi meiningeiksi
abessiivi meiningittä meiningeittä
instruktiivi meiningein
komitatiivi meininkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • tekemisen meininki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-G