meikki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

meikki (5-A)[1]

  1. ehoste

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmei̯kːi/
  • tavutus: meik‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meikki meikit
genetiivi meikin meikkien
(meikkein)
partitiivi meikkiä meikkejä
akkusatiivi meikki;
meikin
meikit
sisäpaikallissijat
inessiivi meikissä meikeissä
elatiivi meikistä meikeistä
illatiivi meikkiin meikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi meikillä meikeillä
ablatiivi meikiltä meikeiltä
allatiivi meikille meikeille
muut sijamuodot
essiivi meikkinä meikkeinä
translatiivi meikiksi meikeiksi
abessiivi meikittä meikeittä
instruktiivi meikein
komitatiivi meikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo meiki-
vahva vartalo meikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

englantilainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

meikinpoistoaine, meikkikynä, meikkilaukku, meikkipussi, meikkisivellin, meikkivoide, roolimeikki, silmämeikki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • meikki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.