maskuliini
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
maskuliini (5)
- (kielitiede) kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa miehiin; maskuliinisukuun kuuluva sana
- miespuolinen henkilö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑskuˌliːni/
- tavutus: mas‧ku‧lii‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maskuliini | maskuliinit |
| genetiivi | maskuliinin | maskuliinien (maskuliinein) |
| partitiivi | maskuliinia | maskuliineja |
| akkusatiivi | maskuliini; maskuliinin |
maskuliinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maskuliinissa | maskuliineissa |
| elatiivi | maskuliinista | maskuliineista |
| illatiivi | maskuliiniin | maskuliineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maskuliinilla | maskuliineilla |
| ablatiivi | maskuliinilta | maskuliineilta |
| allatiivi | maskuliinille | maskuliineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maskuliinina | maskuliineina |
| translatiivi | maskuliiniksi | maskuliineiksi |
| abessiivi | maskuliinitta | maskuliineitta |
| instruktiivi | – | maskuliinein |
| komitatiivi | – | maskuliineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maskuliini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kielitiede
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Lyhenteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
maskuliinimuoto, maskuliinisuku
Aiheesta muualla[muokkaa]
- maskuliini Kielitoimiston sanakirjassa
- maskuliini Tieteen termipankissa