margariini
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑrgɑˌriːni/
- tavutus: mar‧ga‧rii‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | margariini | margariinit |
| genetiivi | margariinin | margariinien (margariinein) |
| partitiivi | margariinia | margariineja |
| akkusatiivi | margariini; margariinin |
margariinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | margariinissa | margariineissa |
| elatiivi | margariinista | margariineista |
| illatiivi | margariiniin | margariineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | margariinilla | margariineilla |
| ablatiivi | margariinilta | margariineilta |
| allatiivi | margariinille | margariineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | margariinina | margariineina |
| translatiivi | margariiniksi | margariineiksi |
| abessiivi | margariinitta | margariineitta |
| instruktiivi | – | margariinein |
| komitatiivi | – | margariineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | margariini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta margarin < lähinnä ranskan sanasta margarine, margar- + kemiallista ainetta merkitsevä pääte -ine, aiemmin acide margarique ’margariinihappo’, jossa margarique < muinaiskreikan sanasta μάργαρον (márgaron). Margariinin keksi n. 1867 Hippolyte Mège-Mouriés (1817–1880). Aiemmin sanalla tarkoitettiin suomessa, ruotsissa ja ranskassa palmitiinin ja steariinin sekoitusta.[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
jääkaappimargariini, kasvimargariini, kevytmargariini, margariinihappo, margariinipaketti, margariinirasia, margariiniteollisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- margariini Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.