maniska
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
maniska (13)
- (murteellinen) mandoliini
- Maniska kolahti lattialle mutta pysyi ehjänä. Sitä kuului soittaa perinnepaidassa ja sileissä saappaissa ja kansallispukuisille tytöille leveillen. (Jari Tervo, Esikoinen)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maniska | maniskat |
| genetiivi | maniskan | maniskoiden maniskoitten maniskojen (maniskain) |
| partitiivi | maniskaa | maniskoita maniskoja |
| akkusatiivi | maniska; maniskan |
maniskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maniskassa | maniskoissa |
| elatiivi | maniskasta | maniskoista |
| illatiivi | maniskaan | maniskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maniskalla | maniskoilla |
| ablatiivi | maniskalta | maniskoilta |
| allatiivi | maniskalle | maniskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maniskana | maniskoina |
| translatiivi | maniskaksi | maniskoiksi |
| abessiivi | maniskatta | maniskoitta |
| instruktiivi | – | maniskoin |
| komitatiivi | – | maniskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maniska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |