Siirry sisältöön

luulottelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

luulottelu (2)

  1. luulotteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈluːlot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: luu‧lot‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luulottelu luulottelut
genetiivi luulottelun luulottelujen
luulotteluiden
luulotteluitten
partitiivi luulottelua luulotteluita
luulotteluja
akkusatiivi luulottelu;
luulottelun
luulottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi luulottelussa luulotteluissa
elatiivi luulottelusta luulotteluista
illatiivi luulotteluun luulotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luulottelulla luulotteluilla
ablatiivi luulottelulta luulotteluilta
allatiivi luulottelulle luulotteluille
muut sijamuodot
essiivi luulotteluna luulotteluina
translatiivi luulotteluksi luulotteluiksi
abessiivi luulottelutta luulotteluitta
instruktiivi luulotteluin
komitatiivi luulotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luulottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi luulotella + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]