luovuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luovuus (40)
- se, että on luova
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯ʋuːs/
- tavutus: luo‧vuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luovuus | luovuudet |
| genetiivi | luovuuden | luovuuksien |
| partitiivi | luovuutta | luovuuksia |
| akkusatiivi | luovuus; luovuuden |
luovuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luovuudessa | luovuuksissa |
| elatiivi | luovuudesta | luovuuksista |
| illatiivi | luovuuteen | luovuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luovuudella | luovuuksilla |
| ablatiivi | luovuudelta | luovuuksilta |
| allatiivi | luovuudelle | luovuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luovuutena | luovuuksina |
| translatiivi | luovuudeksi | luovuuksiksi |
| abessiivi | luovuudetta | luovuuksitta |
| instruktiivi | – | luovuuksin |
| komitatiivi | – | luovuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luovuude- | |
| vahva vartalo | luovuute- | |
| konsonantti- vartalo |
luovuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että on luova
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- luovuus Kielitoimiston sanakirjassa