luova

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Luova


Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

luova (10) (komparatiivi luovempi, superlatiivi luovin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, jolla on luovuutta; joka kykenee luomaan tai keksimään uutta
    Kari on todella luova insinööriksi.
  2. sellainen, jossa saa käyttää luovuutta tai joka edellyttää luovuutta
    luova työ
    luovilla aloilla

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luova Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

luova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luoda

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luova luovat
genetiivi luovan luovien
(luovain)
partitiivi luovaa luovia
akkusatiivi luova; luovan luovat
sisäpaikallissijat
inessiivi luovassa luovissa
elatiivi luovasta luovista
illatiivi luovaan luoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi luovalla luovilla
ablatiivi luovalta luovilta
allatiivi luovalle luoville
muut sijamuodot
essiivi luovana luovina
translatiivi luovaksi luoviksi
abessiivi luovatta luovitta
instruktiivi luovin
komitatiivi luovine