Siirry sisältöön

luottelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

luottelu (2)

  1. luotteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈluo̯t̪ːelu/
  • tavutus: luot‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luottelu luottelut
genetiivi luottelun luottelujen
luotteluiden
luotteluitten
partitiivi luottelua luotteluita
luotteluja
akkusatiivi luottelu;
luottelun
luottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi luottelussa luotteluissa
elatiivi luottelusta luotteluista
illatiivi luotteluun luotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luottelulla luotteluilla
ablatiivi luottelulta luotteluilta
allatiivi luottelulle luotteluille
muut sijamuodot
essiivi luotteluna luotteluina
translatiivi luotteluksi luotteluiksi
abessiivi luottelutta luotteluitta
instruktiivi luotteluin
komitatiivi luotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi luotella + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]